Ei ole epäilystäkään siitä, ettenkö tekisi jatkossakin pitsani aina hapanjuuripohjaan. Pohjasta tuli rapea, maistuva ja kaunis - ihan toista kuin leivinhiivalla tehtävät pohjat, jotka tuntuvat turpoavan uunissa aina ihan liikaa ja jotka eivät maistu miltään. Kuten muukin hapanjuurileivonta, myös pitsapohjan valmistaminen ottaa aikansa, mutta ei niin kauan kuin hapanjuureen leivotut leivät, joita pitää vaivata kohtalaisen pitkään ja taitella useampaan otteeseen. Taikinan pyörittely käy nopeasti, mutta taikinan kehittyminen ei niinkään. Olemme jälleen laadukkaan slow foodin äärellä.
